Restonomi Ranskassa: Menoa ja meininkiä

Moikka!

Tämän kertaisessa postauksessa onkin sitten enemmän kuvia kuin itse tekstiä, koska haluan näyttää mitä kaikkea olen päässyt kokemaan.

Loppuviikko oli hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen, koska perjantaina käytiin Clairen ja Tristenin kanssa syömässä kouluni opiskelijaravintolassa. Yllätyin kaikista eniten siellä siitä, että ensinnäkin ruoan hintaan kuuluu alku-, pää- ja jälkiruoka. Toiseksi yllättävintä oli se, että lämpimän ruoan annosteli kokit opiskelijoille. Ravintola oli mukava kokemus ja oli hyvä, että kävin siellä ennen koulun alkamista, koska en seuraavalla kerralla ole niin hukassa miten paikka toimii :D . Perjantaina käytiin myös vähän shoppailemassa keskustan tapaisessa paikassa. Sanon näin, koska kaupat olivat vähän siellä, täällä ja tuolla ja ovat kauempana Valencen varsinaisesta keskustasta (sijaitsee puolessa välissä TGV-asemalta keskustaan mennessä).

Lauantaina seurasin iltapäivällä kaverin pyynnöstä/kehotuksesta Traconin WCS (World Cosplay Summit) ja NCC (Nordic Cosplay Championship) – karsintoja. Kaverini itse oli NCC-karsinnoissa. Molemmissa karsinnoissa oli mahtavia asuja ja mielestäni oikeat asut/hahmot voittivat molemmat karsinnat.

Päivä ei muuten ollut erikoinen, mutta isäntäperheen ystävät, sekä Clairen isä tulivat syömään illallista. Oli hyvin mielenkiintoista seurata keskustelua, koska he puhuivat ranskaa ja minulla ei ollut yhtään käsitystä mitä he sanoivat vaikkakin Claire välillä käänsi mistä he puhuivat. Vieraat kyselivät minulta Clairen ja Yvesin avulla Suomesta. Tunnelma oli illallisen aikana hyvin rento, eikä ollut kielimuurin takia mitenkään epämiellyttävä.

Sunnuntaina lähdettiin koko porukka (Claire, pojat, Yves ja minä) käymään Choranchen luolastossa. Matkalla Chorancheen pysähdyttiin katsomaan Pont en Royans- kylää ja siellä ihailtiin jokea, jossa oli todella kirkasta vettä. Oli myös hyvin pysäyttävää nähdä paikallista arkkitehtuuria.

Iserè Drôme- joki

Kylän rakennuksia

Pont en Royans-kylä

Saapuessamme Choranchen parkkipaikalle yllätyin vähän, kuinka paljon ihmisiä siellä oli paikalla. Lippua ostaessani yllätyin vielä enemmän, mutta positiivisesti, kun sain suomenkielisen ”opaslappusen".
Opastuskierros oli ranskaksi, mutta pystyin seuraamaan opastusta minulle annetun lapun avulla. Välillä Claire tai Yves selitti minulle mitä opas sanoi luolastosta. Alapuolella onkin sitten enemmän kuvia kuin tekstiä.